Ruoasto

Mitä jos kunnat pystyttäisivät verovaroin ruoastoverkoston? Ajatelkaa, miten tärkeää hyvinvointimme kannalta se on, mitä syömme. Huono ruokavalio johtuu monista syistä: ei tulla ajatelleeksi kaikkia ravitsevia kasvisruokia, joita kiireisen perheen arjessa voisi laittaa. Syödään yksipuolisesti, tulee liikaa suolaa ja sokeria, tulee ylipainoa, vireystila laskee, verenpaine nousee, tulee sydänvaivoja, elämänlaatu huononee, työkyky alenee, joudutaan työnantajan tai yhteiskunnan varoin hoidattamaan huonolla syömisellä hankittuja vaivoja.

Entä, jos joka kaupunginosastossa olisi ruoasto, jossa (osittain) kunnan palkkaamat kokit ja ruokaneuvojat opastaisivat monipuoliseen, kevyeen ja ravitsevaan ruokakulttuuriin? Entä jos kaiken ikäiset söisivät yhdessä? Entä jos koululaisetkin kävisivät pienissä ryhmissä opettajan ja kouluavustajan johdolla ruoastossa syömässä päivittäin? Olisi useampia ruokavaihtoehtoja joka päivä, ei enää koskaan sitä ahdistusta, että ruokana ainoa vaihtoehtoa sattuu olemaan oma inhokkiruoka.

Ruoastossa olisi ruokailijoille kaiken ikäistä seuraa, lapsille ja nuorille vastapainoksi enemmän aikuisia estämässä järjestyshäiriöiden syntymistä. Ehkäpä vanhainkoditkin vierailisivat ruoastoissa. Hoitokotien asukkaat näkisivät kaikenlaisia naamoja ja samojen iän-ikuisten sijaan.

Ruoastoissa nekin lapset ja nuoret, joiden perheillä ei  ole viisautta ja ymmärrystä pitää terveellistä ruokaa kotona jääkaapissa, saisivat kosketuksen nykyaikaiseen ruokakulttuuriin.

Minkä "ravintoketjun" toimijoiden markkina-asemaa ruoastojen olemassaolo eniten muuttaisi? Kenellä olisi intressi pysäyttää tällaiset kokeilut alkuunsa? Olisiko ruoastoista markkinahäiriötä ravintoloille? Ne hyötyisivät siitä, että kaikenlaisista yhteiskuntaluokista ja tuloryhmistä totuttaisi syömään ulkona ja kasvettaisi monipuoliseen ruokakulttuuriin. Vähittäiskauppa hyötyisi, koska kiinnostus ruoan valmistamiseen lisäisi tuoreiden ruoka-aineiden kysyntää.

Ravintola-ala on luova ala. Ruoastot olisivat vakiinnuttuaan eräänlaisia ravintola-alan yhteiskunnallisia yrityksiä. Niiden ei olisi tarkoitus tuottaa voittoa, mutta niiden pitäisi jossakin säällisessä ajassa kannattaa itsensä työpaikkaruokailun ja uudistuvan laitosruokailun asiakasvirroilla.

Tilapäisesti - jopa 10 vuoden aikajänteellä - ruoastot synnyttäisivät siis yhteiskunnalle lisäkustannuksia. Pidemmällä aikavälillä syntyisi säästöjä terveydenhoidon puolella. Ruoastot pitäisi siis perustaa lainarahalla, sitä tuotto-odotusta vastaan, että Suomi olisi terveempi, virkeämpi, luovempi ja toimintakykyisempi.

Kokeillaanko?

Nukuitko hyvin? Mistä tiedät?

Heräsitkö virkeänä? Nukuitko hyvin? Sen lisäksi, että hyvin tai huonosti nukutun yön tuntee kropassaan, voi hyvinvointirannekkeen käyttäjä todeta asian laidan laitteen piirtämästä graafisesta esityksestä.

Pekka Pekkalan toimittamassa Hesarin jutussa Sami Inkinen kertoi arvioivansa olonsa joka aamu viisiportaisella fiilismittarilla ja tekevänsä sen perusteella päätöksiä siitä, kuinka rankasti treenaa.

Itsemittaus on kiinnostava hyvinvoinnin mahdollisuus, jos tieto johtaa toimintaan. Miten omasta aktiivisuudesta kertovaa dataa kannattaa käyttää?

Älykästä päällepuettavaa - mutta kuka motivoisi liikkujaa?

Onko kokemuksia tai onnistuneita esimerkkejä liikunnan pelillistämisestä hyvinvointisovellusten avulla? 

Fitbit Force on USAn markkinoille syksyllä lanseerattu keskihintainen hyvinvointiranneke, jossa on myös älykellon piirteitä (ks. tuotearviot PCMAg / CNET). Tuotetta ei ole vielä saatavilla Suomessa. Vastaavaa päällepuettavaa hyvinvointiteknologiaa on itsemittauksen edelläkävijöillä jo käytössä.

Kenen kanssa olisit valmis jakamaan hyvinvointirannekkeen keräämät tietosi ja mistä hinnasta? CNETin analyytikon mielestä älykkäät päällepuettavat laitteet ("smart wearables") ovat kiistattomasti se seuraava iso juttu, ja kaksi tahoa janoaa päästä käsiksi niiden tietoihin: mainostajat ja vakuutusyhtiöt.

Älykästä päällepuettavaa.

Hyvinvointirannekkeissa on rajapinnat tiedon synkkaamiseen niiden omien älypuhelinsovellusten kanssa, mutta lienee vain ajan kysymys, että tiedonjakamisessa on mukana kolmansia osapuolia.

Games for Health 2013 - Quantified Self: Games & Gamification from Alan Au

Aktiivisuuden seuraaminen synnyttää mahdollisuuksia pelillistämiseen - esimerkiksi yrityksille palkita henkilökuntaansa työkykyä ylläpitävästä elämäntyylistä.

Ainakin kotimainen Heia Heia tarjoaa työhyvinvointipalveluja yritysasiakkaille.  Onko kokemuksia tai onnistuneita esimerkkejä liikunnan pelillistämisestä hyvinvointisovellusten avulla?