Vuosiluvuittain (2003-2012) jäsentyvässä kerronnassa (sisällysluettelo, PDF) pääsevät äääneen uuden mediakulttuurin aikaiset toimijat kuten Kari A. Hintikka, Kari Haakana, Petteri Järvinen, Mari Koistinen ja Matti Lintulahti. Minäkin kerroin vaikutelmiani somekulttuurista - erityisesti mikrobloggaamisesta - vuonna 2011 tehdyssä haastattelussa. Lukuisten lähteiden joukossa viitataan myös Tuhat sanaa -blogin kirjoituksiin kansalaisjournalismista, Nettielämää - sosiaalisen median maailmat -kirjaan (PDF) ja 2010 laatimaani Sosiaalisen median mahdollisuudet hallinnolle -katsaukseen.
Ennen vuonna 2007 läpilyönyttä sosiaalista mediaa verkkoyhteisöllisyyttä ilmensivät blogit.
Omalla työsarallani olen innostanut monia kollegoita verkkoon - 2009 eläköitynyt toimittaja Matti Laitinen bloggasi yleläisistä ensimmäisten joukossa.
Sosiaalisen median lyhyt historia -kirjan ilmestymisen jälkeen Helsingin Sanomat muuten julisti professori Jukka Kemppisen blogin Suomen parhaaksi. Kemppisestä ei kirjasta löydy mainintaa, vaikka lähdeluettelo ja indeksi muuten ovat perusteellisia ja kattavia ja tarjoavat hyviä lähtökohtia omille tutkimuspoluille.
Palkittu Kemppinen kertoi koostavansa blogikirjoituksistaan kirjaa. Niin teki myös Laitinen, jos kohta vain lähipiirinsä iloksi. Ajat ovat muuttuneet niin, sanoo Laitinen yllä videohaastattelussa, että kiinnostavin keskustelu käydään reaaliaikaisesti digitaalisilla foorumeilla, ja kirjojen kirjoittaminen on asia erikseen.
Suomisen, Saarikosken, Östmanin ja Turtiaisen edellinen internetkulttuuriteos Funetista Facebookiin kertoi uuden viestintäkulttuurin välineiden ja käytäntöjen yleistymisestä arkiseen käyttöön.
Tällaisia laajan perspektiivin teoksia tarvitaan. Muutoksen keskellä on innostavaa elää, mutta muutoksen merkityksen ymmärtämiseksi tarvitaan laajoja, kokoavia analyysejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti